Ortopedisen sairaanhoitajan apuna pari viikkoa...
Ymmärrän kyllä tarkoituksen, miksi ei olla suomalaisten kanssa harkoissa...
Tulee sitä kielitaitoa kuitenkin kehitettyä arjessa muutenkin, joten tämä ortopedinen sairaanhoitaja, joka puhui suomea, ruotsia, englantia ja espanjaa sujuvasti, oli tässä kohtaa lottovoitto!
Siinä sitten olin kaksi viikkoa tämän sairaanhoitajan ja toisinaan lääkärinkin apuna. Loistojuttu! Olin ehkä hieman arka uusille asioille aluksi, mutta jonkin ajan kuluttua kykenin jo itsenäisesti tekemään turhaan jännittämiäni asioita. Paljon oli steriilin pöydän valmistelua (joka nyt ei ihan yhtä tarkkaa kuin Suomessa), kun lääkäri esim. poisti nestettä polvesta, laittoi kortisonipiikin, jne. Niittejä poistin niin paljon, että tein sitä jo unissaankin 😉 Kohokohdaksi koin itse ensimmäisen kipsauksen vaihdon. Vanha kipsi sääressä oli liian löysä, joten se piti poistaa ja tilalle tehdä uusi. Mitä ylpeyttä tunsinkaan loppupäivän. Suomessahan sitä ei tee kuin kipsimestari, joten tunsin olevani erittäin etuoikeutettu päästessäni tekemään sitä täällä harkassa.
Potilaat on ihanan rehellisen uteliaita täällä 😍 Monesti tuli myös kohdalle, kun potilas sanoo, ettei puhu englantia ja vastasin, etten puhu espanjaa kuin muutaman sanan ja kuitenkin tultiin juttuun sekä ymmärretyksi. Tarpeen vaatiessa ja isompien erehdysten välttämiseksi oli kuitenkin sairaanhoitaja, jolta saattoi asiat varmistaa. Suurin erehdys taisi tulla suomalaisen potilaan kanssa, kun kaikki piti olla selvää, mutta ollessani puolivälissä sanottiin, että niiteistä olisikin pitänyt poistaa vain joka toinen. Yhteisellä kielellä ei tässä kohtaa ollut siis mitään merkitystä vaan ehkä nimenomainen ongelma, oletettiin asioita. En oikein muutenkaan ymmärrä kyseistä käytäntöä täällä, koska jos haava on hyvin parantunut eikä merkkiä tulehduksesta tai muusta erityisestä, saattaa potilaalle olla jopa tuskallisempaa niittien pois ottaminen myöhemmin, kun arpikudos on jo kiinnittynyt tiukasti niittiin. Tuli vain fiilis, että joskus riskien minimoimisen (eli haavan aukeamisen) maksimoiminen, ei ollut yhtä potilaan parhaan kanssa. Itsellä ongelmana ehkä on toisinaan liiallinen kivun ja potilaan parhaan ajattelu. Uskon myös, että tämä on se ominaisuus, joka tekee tulevaisuudessa minusta hyvän hoitajan... siis potilaan paras ja kyseenalaistaminen. Nyt en kuitenkaan alkanut kritisoimaan heidän käytäntöjään, koska niistä saisin aikaiseksi vaikka kirjan ja olin täällä oppimassa erilaisia käytäntöjä, kulttuuria, kieltä, jne. Mielenkiintoista kuitenkin on, että asiat tulee tehtyä vaikka tapoja on monia. Paljon Suomeen vietävää, perusteltua faktaa.. Nähtäväksi jää, kuinka paljon paremmin Suomessa perustellaan miksei oppimiani toimintatapoja kannata tai ehkä jopa saa käyttää 😂
Tarkoitus on kuitenkin vielä palata Cecilian kanssa touhuamaan, koska hiljaisempina päivinä hän todellakin toteutti monia toiveitani, aivan mahtavaa!! Yhtenä päivänä pääsin seuraamaan sädehoitoa. Tällä osastolla oli sovittu, että käyn seuraamassa sivusta ja kuuntelemassa hoitajien kertomuksia. Alkuun meninkin yksin, mutta ensimmäinen paikka, jossa englanti taipui ehkä sellaisella murteella, että en oikein tuntunut ymmmärtävän. Palasin siis sopivassa välissä takaisin Cecilian kanssa ja hän tulkkasi osan. Pään alueelle sädetys kun näytti olevankin ihan oma juttunsa. Minulle näytettiin alkuperäisiä röntgenkuvia verrattuna mm. 2 kkn hoitoon. Huisa ero ja mikä realistinen käsitys hoidosta nyt tulikaan.
Tulkkaus olikin tämän kyseisen hoitajan yksi merkittävässä roolissa oleva toimenkuva. Kielitaito sai tässä kohtaa uuden merkityksen. Jo osastolla ollessani mietin kielitaidon merkitystä ja sitä, miten ohjaajani ei ehkä jaksanut takertua yksityiskohtiin vieraskielisen potilaan kanssa. Tästä johtuen tuli joitain väärinkäsityksiä esim. kivunhoidossa. Minuakaan ei aina tullut ymmärretyksi oikein enkä minä myöskään hoitajalle. Toiset taas olivat sitkeämpiä ohjaamaan kuin toiset ja halusivat selvittää askarruttavat asiat. Se tuntui hyvältä, koska tunsin olevani tärkeä. Sitten viikoksi yksityiseen "terveyskeskukseen" ja toivon vielä pääseväni Cecilian kanssa touhuamaan tämän reissun aikana, hasta luego!
Tulee sitä kielitaitoa kuitenkin kehitettyä arjessa muutenkin, joten tämä ortopedinen sairaanhoitaja, joka puhui suomea, ruotsia, englantia ja espanjaa sujuvasti, oli tässä kohtaa lottovoitto!
Siinä sitten olin kaksi viikkoa tämän sairaanhoitajan ja toisinaan lääkärinkin apuna. Loistojuttu! Olin ehkä hieman arka uusille asioille aluksi, mutta jonkin ajan kuluttua kykenin jo itsenäisesti tekemään turhaan jännittämiäni asioita. Paljon oli steriilin pöydän valmistelua (joka nyt ei ihan yhtä tarkkaa kuin Suomessa), kun lääkäri esim. poisti nestettä polvesta, laittoi kortisonipiikin, jne. Niittejä poistin niin paljon, että tein sitä jo unissaankin 😉 Kohokohdaksi koin itse ensimmäisen kipsauksen vaihdon. Vanha kipsi sääressä oli liian löysä, joten se piti poistaa ja tilalle tehdä uusi. Mitä ylpeyttä tunsinkaan loppupäivän. Suomessahan sitä ei tee kuin kipsimestari, joten tunsin olevani erittäin etuoikeutettu päästessäni tekemään sitä täällä harkassa.
Potilaat on ihanan rehellisen uteliaita täällä 😍 Monesti tuli myös kohdalle, kun potilas sanoo, ettei puhu englantia ja vastasin, etten puhu espanjaa kuin muutaman sanan ja kuitenkin tultiin juttuun sekä ymmärretyksi. Tarpeen vaatiessa ja isompien erehdysten välttämiseksi oli kuitenkin sairaanhoitaja, jolta saattoi asiat varmistaa. Suurin erehdys taisi tulla suomalaisen potilaan kanssa, kun kaikki piti olla selvää, mutta ollessani puolivälissä sanottiin, että niiteistä olisikin pitänyt poistaa vain joka toinen. Yhteisellä kielellä ei tässä kohtaa ollut siis mitään merkitystä vaan ehkä nimenomainen ongelma, oletettiin asioita. En oikein muutenkaan ymmärrä kyseistä käytäntöä täällä, koska jos haava on hyvin parantunut eikä merkkiä tulehduksesta tai muusta erityisestä, saattaa potilaalle olla jopa tuskallisempaa niittien pois ottaminen myöhemmin, kun arpikudos on jo kiinnittynyt tiukasti niittiin. Tuli vain fiilis, että joskus riskien minimoimisen (eli haavan aukeamisen) maksimoiminen, ei ollut yhtä potilaan parhaan kanssa. Itsellä ongelmana ehkä on toisinaan liiallinen kivun ja potilaan parhaan ajattelu. Uskon myös, että tämä on se ominaisuus, joka tekee tulevaisuudessa minusta hyvän hoitajan... siis potilaan paras ja kyseenalaistaminen. Nyt en kuitenkaan alkanut kritisoimaan heidän käytäntöjään, koska niistä saisin aikaiseksi vaikka kirjan ja olin täällä oppimassa erilaisia käytäntöjä, kulttuuria, kieltä, jne. Mielenkiintoista kuitenkin on, että asiat tulee tehtyä vaikka tapoja on monia. Paljon Suomeen vietävää, perusteltua faktaa.. Nähtäväksi jää, kuinka paljon paremmin Suomessa perustellaan miksei oppimiani toimintatapoja kannata tai ehkä jopa saa käyttää 😂
Tarkoitus on kuitenkin vielä palata Cecilian kanssa touhuamaan, koska hiljaisempina päivinä hän todellakin toteutti monia toiveitani, aivan mahtavaa!! Yhtenä päivänä pääsin seuraamaan sädehoitoa. Tällä osastolla oli sovittu, että käyn seuraamassa sivusta ja kuuntelemassa hoitajien kertomuksia. Alkuun meninkin yksin, mutta ensimmäinen paikka, jossa englanti taipui ehkä sellaisella murteella, että en oikein tuntunut ymmmärtävän. Palasin siis sopivassa välissä takaisin Cecilian kanssa ja hän tulkkasi osan. Pään alueelle sädetys kun näytti olevankin ihan oma juttunsa. Minulle näytettiin alkuperäisiä röntgenkuvia verrattuna mm. 2 kkn hoitoon. Huisa ero ja mikä realistinen käsitys hoidosta nyt tulikaan.
Tulkkaus olikin tämän kyseisen hoitajan yksi merkittävässä roolissa oleva toimenkuva. Kielitaito sai tässä kohtaa uuden merkityksen. Jo osastolla ollessani mietin kielitaidon merkitystä ja sitä, miten ohjaajani ei ehkä jaksanut takertua yksityiskohtiin vieraskielisen potilaan kanssa. Tästä johtuen tuli joitain väärinkäsityksiä esim. kivunhoidossa. Minuakaan ei aina tullut ymmärretyksi oikein enkä minä myöskään hoitajalle. Toiset taas olivat sitkeämpiä ohjaamaan kuin toiset ja halusivat selvittää askarruttavat asiat. Se tuntui hyvältä, koska tunsin olevani tärkeä. Sitten viikoksi yksityiseen "terveyskeskukseen" ja toivon vielä pääseväni Cecilian kanssa touhuamaan tämän reissun aikana, hasta luego!
Kommentit
Lähetä kommentti