Pientä yhteenvetoa...

Nyt huvittaisi tehdä pientä yhteenvetoa Espanjasta olosta ja ajasta.
Tosi rankka turnausväsymys tuli jossain kohtaa ja mieli teki heittää hanskat tiskiin ottamalla lento Suomeen. No se suomalainen ylpeys ei antanut myöten ja onneksi on ympärillä joitain ihmisiä, jotka ymmärtää kun rämmin syvissä vesissä. Kait se syysmasennus iski valon määrästä huolimatta. Kaikki ylimääräinen piti karsia pois ja pelkkä arki perheen kanssa oli jo tarpeeksi raskasta. Tosin se toimii yleensä useimmiten myös voimavarana. Niin tässäkin tapauksessa..
Lääkärikeskus Fuengirolan (eli Fugen) keskustassa oli ihan mielenkiintoinen paikka. Paljon sai kuulla ja nähdä myös hyvässä ja huonossa. Sieltä laitettiin myös asiakkaita eteenpäin Benalmadenaan sairaalaan, jos tarkempaa tarkkailua joku vaati. Ainakin yksi laitettiin kun EKG:n tulokset oli sen luontoiset ja sydäntuntemuksia oli. Mielessäni jo kertasin elvytystä, mutta onneksi niitä ei kuitenkaan tarvinnut. Mun lemppareita oli bakteeripesäkkeet, joita huuhdeltiin lähes päivittäin. Yhdestä tavaraa lensi ympäriinsä ja se jaksoi naurattaa, vaikka oikeastaan oli aika ällöä. Oli myös hieman turhauttaviakin caseja, mutta tuleehan meidän huomioida myös psyykkinen puoli, jota joku tarvitsi enemmän kuin mitään muuta.
Tehohoidon puoli jäi monesta syystä hyvin lyhyeksi, mutta jonkinlaisen kokonaiskuvan kuitenkin sain. Perushoitoon teholla sain osallistua erityyppisien potilaiden myötä. Oli keuhkokuume, syöpä, sydänleikkaus, onnettomuuspotilasta ja kaikilla hieman erilainen hoidon tarve. Teho jäi myös hieman vajaaksi sen takia, kun ei annettu periksi siitä, että halu nähdä joku leikkaus oli luokkakaverin kanssa TODELLA kova. No viimeisellä viikolla se tahto saatiin sitten läpi. Pienen tytön nielurisa/ kitarisa leikkaus. Voi apua ne lääkärin isot kädet sen pienen tytön kurkussa. Sitähän se työ nyt kuitenkin on. Silmäleikkaus oli myös hieman häijy, jos voi sanoa. Pitkillä neuloilla laitetaan erilaisia aineita silmään vakaalla kädellä. Sitä sain käytävältä katsoa ikkunan takaa, kuin myös tähystysleikkausta.
Mielenkiintoisimmaksi koin sädehoidon, jossa kävin muutamia kertoja katsomassa hoidon vaikuttavuutta. Hoitajat olivat hyvin tohkeissaan, kun pääsi näyttämään kuvia miten syöpä on muutamassa kuukaudessa pienentynyt silmin nähtävästi. Ikävä puoli oli, että tässä kohtaa murre oli niin rankkaa, että kielellisesti minun oli erittäin vaikea ymmärtää heidän englannin kieltään. Toisella kerralla sain mukaani hoitajan, joka osasi espanjaa ja suomea. Hän käänsi asiat minulle hyvin lyhyesti, mutta ymmärrettävästi. Kuvat kuitenkin kertoi kaiken. Ymmärsin myös, miten tarkkaa on sädetyksen tarkka kohta etenkin pään alueella. Hyvin mielenkiintoista.
Harmillisinta taisi olla pukuhuoneesta vaatteiden katoaminen. Joku ahkera oli ne naulakosta laittanut yleiseen pyykkiin. Työtakit löysi takaisin, kun niitä oli kyselty. Niiden taskussa nyt vaan sattui olemaan se pieni sairaalasanastokirja, joka oli mulle tosi tärkeä. Siinä oli labrat, niiden selitykset ja latinasta kaikenlaista käännöstä, jonka näin vähän vanhempikin opiskelija saattoi jotenkin ymmärtää. Uuden sellaisen hankinta siis listalle.
Mietityttämään jäi monikin asia, kun espanjan kieli ei ollut hallussa, mutta olin kuitenkin iloinen kaikesta kokemastani. Opin myös todellakin olemaan iloinen taas. Sen saa tartutettua itseensä espanjalaisessa kulttuurissa, jos vain haluaa -iloisuuden. Ollaan iloisia aina ja heti, kun siihen vain on aihetta. Se on parasta antia mitä voit tuliaisiksi synkkään Suomeen viedä. Yksi iloinen kokonainen perhe!