Tekstit

Pientä yhteenvetoa...

Nyt huvittaisi tehdä pientä yhteenvetoa Espanjasta olosta ja ajasta. Tosi rankka turnausväsymys tuli jossain kohtaa ja mieli teki heittää hanskat tiskiin ottamalla lento Suomeen. No se suomalainen ylpeys ei antanut myöten ja onneksi on ympärillä joitain ihmisiä, jotka ymmärtää kun rämmin syvissä vesissä. Kait se syysmasennus iski valon määrästä huolimatta. Kaikki ylimääräinen piti karsia pois ja pelkkä arki perheen kanssa oli jo tarpeeksi raskasta. Tosin se toimii yleensä useimmiten myös voimavarana. Niin tässäkin tapauksessa.. Lääkärikeskus Fuengirolan (eli Fugen) keskustassa oli ihan mielenkiintoinen paikka. Paljon sai kuulla ja nähdä myös hyvässä ja huonossa. Sieltä laitettiin myös asiakkaita eteenpäin Benalmadenaan sairaalaan, jos tarkempaa tarkkailua joku vaati. Ainakin yksi laitettiin kun EKG:n tulokset oli sen luontoiset ja sydäntuntemuksia oli. Mielessäni jo kertasin elvytystä, mutta onneksi niitä ei kuitenkaan tarvinnut. Mun lemppareita oli bakteeripesäkkeet, joita huuhdelt

Ortopedisen sairaanhoitajan apuna pari viikkoa...

Ymmärrän kyllä tarkoituksen, miksi ei olla suomalaisten kanssa harkoissa... Tulee sitä kielitaitoa kuitenkin kehitettyä arjessa muutenkin, joten tämä ortopedinen sairaanhoitaja, joka puhui suomea, ruotsia, englantia ja espanjaa sujuvasti, oli tässä kohtaa lottovoitto! Siinä sitten olin kaksi viikkoa tämän sairaanhoitajan ja toisinaan lääkärinkin apuna. Loistojuttu! Olin ehkä hieman arka uusille asioille aluksi, mutta jonkin ajan kuluttua kykenin jo itsenäisesti tekemään turhaan jännittämiäni asioita. Paljon oli steriilin pöydän valmistelua (joka nyt ei ihan yhtä tarkkaa kuin Suomessa), kun lääkäri esim. poisti nestettä polvesta, laittoi kortisonipiikin, jne. Niittejä poistin niin paljon, että tein sitä jo unissaankin 😉 Kohokohdaksi koin itse ensimmäisen kipsauksen vaihdon. Vanha kipsi sääressä oli liian löysä, joten se piti poistaa ja tilalle tehdä uusi. Mitä ylpeyttä tunsinkaan loppupäivän. Suomessahan sitä ei tee kuin kipsimestari, joten tunsin olevani erittäin etuoikeutettu pääst

Päivystyksessä meni kaksi viikkoa, että HUPS!!!

Ja joo.. Vaihdoin kirjoituksen suomen kielelle, kun ystävissäni/sukulaisissa on niitä, jotka ei välitä lukea englanniksi. Heh, nyt ei siis löydy syytä olla lukematta 😉 Eka viikko päivystyksessä oli hieman turhauttava, jos ekaa päivää ei lasketa. Halusin nähdä mitä triagehoitaja tekee ja puutteellisen espanjan takia asia selvisi noin tunnissa. Hän siis määrittelee minkälaista hoitoa kukakin potilas tarvitsee.. Noin niinkuin yksinkertaisuudessaan ja tämänhän jo tiesinkin. Sen tarkoitushan onkin nopeuttaa potilaiden kulkua päivystyksen läpi eli määritellä potilaan hoitopolut. Triage on ranskaa ja tarkoittaa lajittelua/järjestämistä. Eniten mietitytti hoitajien kannalta se, kun potilaskontaktit olivat jotenkin mieleeni hyvin suppeita. Tehtiin siis perusasiat eli kanyyli, verikokeet, nesteytys, lääkitys jne., mutta tämän jälkeen/välillä ei juurikaan oltu potilaaseen kontaktissa. Ei pahemmin kyselty voinnista, vaikka aikaa kyllä olisi ollut. Tietynlaista kyynisyyttä oli havaittavissa jo

Yleistä hölinää arjesta...

Aamuisin matka harkkapaikkaan kestää noin tunnin tällä hetkellä. Luokkakaverilla (=Jasna) onneksi melkein sama matka. Ensimmäisinä päivinä meni reilummin, kunnes tajuttiin seurata samassa paikassa olevia espanjalaisia lähihoitajaharjoittelijoita. Ei sen jälkeen tarvinnut odotella sopivaa bussia niin kauan vaan hypätä aiempaa ja pienen kävelyn myötä oltiin aiemmin sairaalalla. Kävelyreitti oli kyllä sen verran erikoinen oikopolku, ettei ehkä itsenäisesti olisi löytynyt. Juna-asemalle on majoituksesta vain muutama sata metriä, joten lähtöpisteessä kävelyä ei juuri tapahdu. Lapsilla kouluunkin vain reilu kilsa, jonka mukaan majoitus tuli valittuakin. Autoa ei siis näihin ajateltu vuokrata. Jos sitten johonkin hupiajeluun.. On kai niitä tietullejakin jossain vaiheessa nähtävä kun ei olla niin paljon matkusteltu, että olisi kohdille sattunut. Kuviakin alkaa tulee, kun saan itsestäni irti opetella ne puhelimesta siirtämään. Tällä hetkellä arki täällä imee aika huolellisesti mehut, kun ei kai

Kolme viikkoa täynnä..

Kaksi ekaa viikkoa tuli oltua 2. osastolla . Sen verran tullut lähihoitajana nähtyä, ettei kovin suuria yllätyksiä näin sairaanhoitajan harkassa tullut. Suurimmat erot oli siinä, että täällä todellakin lähäri tekee lähärin työt ja sairaanhoitajalle jää lääkitys, verikokeet, haavanhoidot, jne. Lääkärit määräävät verikokeita pitkin päivää, joten ei ole itsestään selvää, että niitä otetaan vain järjestelmällisesti ensimmäisenä aamulla. Niitä pitää myös käydä tarkastelemassa, kun ei ole erikseen mitään "hälyytys"järjestelmää, jos lääkäri niitä keksii määrätä. Tosin verikokeet otetaan täällä kanyylista, joka on yleensä ensimmäisenä päivänä laitettu kyynärtaipeeseen kolmitiehanan kanssa. Äärimmäisen kätevää, ettei tarvitse tuikkia potilaaseen jatkuvasti reikiä. Jos sitä ei satu olemaan, otetaan näyte ruiskuun, josta se ruiskutetaan näyteputkiin. Aluksi tämä tuntui erikoiselta, mutta täällä normaali käytäntö, joka näyttää toimivan. Liian nopea veto ruiskuun, saattaa kyllä hetkellise

First week is done..

Practising in Xanit International Hospital.. First day we get to know different departments at the hospital. Petra was really nice and busy person. She tried to guide us at the same time when she was counsel and negotiate patient, nurses and doctors. Quite a multi person. Hats off for her (if you know what I mean). There was much standing and waiting but it was nice that we had time to look around. However, I was really confused after the day. Luckily, I had two other sisters with me to talk about it. Another was class mate and the other has different course and she´s from different city and going health center to practice. After that tour I was really nervous to start real action next day at second department even that´s quite familiar to me. We were staying in Carvajal and the hospital was at Benalmadena. Train station was just a few hundred meters from the apartment, but waiting for connection bus at Benalmadena station early in the morning was frustrating. 35 minutes was long t

Family adventures starts

First morning... Yesterday went on the road, aeroplane and at the airports. We all were very tired and hungry when we get to Malaga. This nice man from Cupo´s Apartamento drive first to Lidl, so we get there some food. I didn´t realize to pay attention of his hungry and later I get to be ashamed a little, but there wasn´t much I could do anymore. I did ask if he wanted banana or something. This drive costs 80 €, so I guess that he bought something to eat when he left. Nice guy. So we get something to eat, drink and get to bed.